Vastustaja oli pelitavaltaan aggressiivisempi, kuin mihin olin tottunut. Jossain vaiheessa totesin, etten jaksa varoa muita. Minulla on pituutta ja sen myötä massaa, joten oletettavaa on, että toinen kaatuu minua helpommin jos juoksee päin. Välierän jälkeen olimme häviöllä. Sain pallon ja olin päästä yksin läpi. Se hyökkäys katkesi siihen, kun vastustaja tulikin vasemmalta päin. Törmäyksen seurauksena tein kuulemma vakuuttavan ilmalennon ja lensin vasemman olkapään päälle. Osumaa sai myös polvet ja vasen poskipää. Törmäyksen jälkeen pyörittyäni jäin vasemmalle kyljelle. Sattui. Hetken päästä tajusin kääntyä selälleen. Sattui edelleen. Huohotin kivusta. Peli pysähtyi siihen.
Samassa ympärillä oli melkein koko joukkue. Sain jääpussia ja minut autettiin pystyyn. Hyvä kun pysyin jaloillani. Päädyin vaihtoaitioon lepäämään ja odottamaan pelin loppumista, sillä pukuhuoneet olivat lukossa ja peliä oli niin vähän jäljellä, ettei kannattanut mennä yksin. Sitten kun peli loppui ja minun piti nousta ylös, en meinannut päästä kivun takia. Itkin puoli-istuvassa asennossa, kun minut autettiin ylös. Edes vaatteita en saanut yksin vaihdettua.
Otin syksyllä tapaturmavakuutuksen ja soitinkin vakuutusyhtiölle. Koska kyseessä oli lauantai ja kellon oli jo yli kolme, ei yksityisellä sektorilla ollut vapaita aikoja tai röntgeniä auki. Päädyin siis odottamaan Tampereen yliopistosairaalan päivystykseen, Acutaan. Hoitoa nopeutti se, että lääkäri teki heti lähetteen röntgeniin, jo siinä kohtaa kun olin sairaanhoitajalla hoidon tarpeen arvioinnissa.
Röntgeniin pääsin varsin nopeasti, ainakin näin jälkikäteen ajateltuna. Jo ensimmäisen kuvan jälkeen röntgenhoitaja sanoi, että solisluussa on murtuma. Sen vuoksi otettiin lisää kuvia eri suunnasta. Sen jälkeen odotukseen menikin enemmän aikaa ja vasta useamman tunnin päästä pääsin odotushuoneesta "toiselle puolelle". Siinä missä paikallisessa keskussairaalassa on sängyt, pääsin täällä tuoliin. Pian lääkäri tulikin tapaamaan minua ja tutki käden. Sain Buranaa ja Panadolia kipuun.
Sain käteen mitella-siteen, jota pidetään kolme viikkoa. Tässä välissä lääkäri konsultoi kirurgia siitä, tarvitseeko solisluuta leikata ja päädyttiin siihen, että luun pitäisi parantua ilman leikkausta. Pään lyömisestä konsultoitiin neurokirurgia, jonka mielestä päätä ei tarvinnut kuvata. Yöksi taas olisi kuulunut pitää aivotärähdyksen varalta kommootioseurantaa. Eipä sillä, sekin jäi, koska kumpikaan meistä ei herännyt yöllä.
Sain reseptit kipulääkkeisiin, mutta silloin lauantai-iltana kun viiden tunnin odottamisen jälkeen pääsimme lähtemään sairaalasta, ei tullut ensimmäisenä mieleen etsiä auki olevaa apteekkia. Tärkeämpää oli aika hakea koirat, jotka kaverini oli hakenut luokseen hoitoon, kun soitin sairaalasta. Seuraavana päivänä kun apteekkiin menin, ei lääkkeitä ollutkaan reseptillä. Kipujen takia nukkuminen oli niin vaikeaa, että toivoin saavani lääkkeet. Sen sijaan apteekista soitettiin Taysiin, jotta lääkäri tekisi uudet reseptit. Minulta oli Panadolit loppu ja sain lisäksi reseptin Panacodiin tarvittavaksi. Sitä kyllä tarvitsinkin.
Kahden viikon päästä oli kontrollin aika. Tällä kertaa pääsin vakuutusyhtiön kautta yksityiselle lääkärille, joka on erikoistunut olkapään alueen hoitoihin. Hän sanoi, että jos hän olisi kaksi viikkoa sitten ollut minua hoitamassa, olisi solisluu leikattu heti. Nyt joudutaan seuraamaan paranemista ja mahdollisesti kolmen kuukauden päästä leikataan, jos toipuminen ei ole sujunut oletettavalla tavalla. Sain taas lähetteen fysioterapiaan, joka alkaa viikon päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti