Mitä sitten kun exäni vapautuu?

Tämä on kysymys, jota itsekin pyörittelen päässäni säännöllisesti. Vastaus on aika pitkälti se, etten tiedä. Vaikka ajattelen asiaa, en ole tehnyt ratkaisua suuntaan tai toiseen.

Painostus lähestymiskieltoon on ollut aika voimakasta eri suunnilta. Tietenkin lähestymiskielto on omalla tavallaan helppo ratkaisu. Tai siis jos sen saa, niin silloin se on helppo. Lähestymiskiellon saaminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Se ei kaiken lisäksi ole ikuinen.

Lähestymiskiellon hakeminen olisi oma prosessinsa, joita en ihan hirveästi halua kerätä. En ole edes jaksanut perehtyä aiheeseen, joten sinänsä tämä postaus ei ole mikään infopaketti.

Tämän ylläolevan tekstin olen kirjoittanut luonnoksiin maaliskuussa. Ajatus ei todellakaan pyörinyt mielessä kovin usein, ennen kuin alkoi olla oikeasti ajankohtaista odottaa exäni vapautumista. Tällä hetkellä tiedän, ettei hän enää ole vankilassa. Tiedän hänen osoitteensa, koska se on kirjoitettuna ulosotosta tuleviin kirjeisiin. Hän siis edelleen maksaa minulle korvauksia ja tähän mennessä osoite on ollut hänen vanhempiensa luo.

Olotila on omalla tavallaan jännittynyt. Tosin välillä unohdan koko asian ja seuraavaksi voin muistaa asian seuraavana päivänä. Satuin jopa vierailemaan hänen asuinpaikkakunnalla, mutta en siellä osannut pelätä, sillä liikuin koko ajan kahden kaverini kanssa. Yksin siellä en olisi pystynyt olemaan.

Päädyin lopulta hakemaan lähestymiskieltoa, kun keskustelin asiasta asianajajani kanssa. Sitä varten on tulossa oikeudenkäynti ensi kuun puolelle. En vielä tiedä, aionko itse mennä paikalle oikeuden istuntoon. Puhun sen tärkeydestä lakimiehen kanssa myöhemmin vielä. Pakko minun ei siis ole mennä, lakimies menee kuitenkin.

Tässä oikeudenkäynnissä ei puututa siihen asiaan, mikä jäi edellisellä kerralla kesken, eli korvauksiin. Viimeisessä oikeudenkäynnissä vaadittiin korvauksia vasta tilapäisistä haitoista ja kosmeettisesta haitasta. Jossain vaiheessa on siis tulossa vielä neljäs oikeudenkäynti, mutta sen ajankohdasta ei ole vielä tietoa. Se riippuu siitä, milloin aivovamman lopullinen haittaluokka määritetään.

Tätä oikeudenkäyntiä varten jouduin pyytämään lääkäriltä lausunnon psyykkisestä oireilusta, sillä puukotus aiheutti esimerkiksi posttraumaattisen stressireaktion ja ahdistuneisuushäiriön. Nämä diagnoosit kertovat pelosta, joka on jo asianajajan mukaan objektiivisesti ajateltuna hyvin uskottavaa. Pelko ei ehkä hallitse elämää, mutta saa ajattelemaan asioita, joita ei pitäisi joutua ajattelemaan.