Polven kohtalo

Viikko sitten tiistaina sain kuulla magneettikuvauksen tulokset. Jännitin koko asiaa ja pohdin tilannetta heti magneettikuvauksen loppumisen jälkeisen ajan. Matkalla taksilla Mehiläiseen juttelin taksikuskin kanssa ja tämä toivotti pikaista paranemista jäädessäni kyydistä. Kävin ilmoittautumassa luukulla ja siirryin hissillä ylempään kerrokseen. Mietin, että onko aikani taas puoli tuntia myöhässä, mutta pääsinkin lääkärille ajoissa.

Köpöttelin keppien kanssa sisään ja tietenkin kepit kaatuivat kun pääsin istumaan. Lääkärikin nauroi. Näin tietokoneen näytöllä kuvan polvestani ja lääkärikin alkoi sitä käydä heti läpi kanssani. Eri kuvakulmasta otetuista kuvista näkyi eri asioita. Kuulemma polvilumpioni ei ollut käynyt poissa paikaltaan, vaikka jonkinlaisen muljahduksen tunsin. Tässä kohtaa pelkäsin, että olin luulosairas ja polvessa ei ole oikeasti mitään vikaa ja itse vain kuvittelen kaiken. Kierukat oli ehjänä. Seuraava kuvakulma. Lääkäri sanoo, että nyt näkyy vihje siitä, missä on vika. Sekä sääriluussa että reisiluussa näkyi luuruhjeita. Seuraavassa kuvassa keskellä oli harmaata mössöä siinä kohdassa, kun pitäisi olla eturistiside.

Lääkäri kertoi vaihtoehdoista. Olin itsekin jo lukenut aiheesta, sillä avustajani linkkasi eturistisiteen leikkauksista artikkelin. En uskonut hänen olevan oikeassa, uskoin että polvilumpio oli ollut sijoiltaan. Yksi ystäväni myös sanoi minun kävelevän kuin eturistiside olisi hajonnut. Olin yrittänyt lyödä vetoa kyseisen ystävän kanssa siitä, että vaatiiko polvi leikkausta. Hän ei uskonut leikkauksen tarpeellisuuteen.

Hoitolinjoja oli kaksi. Konservatiivinen eli fysioterapia ja muu siihen liittyvä kuntoutus tai operatiivinen eli leikkaus. Lääkäri totesi polven olevan niin muljuva ja koska kävely ilman tukea oli mahdotonta, oli hän leikkauksen kannalla. Leikkausta vastaan sotii kuitenkin keloiditaipumus ja allergiani teipeille. Näistä huolimatta lääkäri kysyi minulta mitä haluan polveni kanssa tehtävän.

Lähes järkytyin siitä, että minun mielipidettä kysyttiin. Totesin etten jaksa katsella toipuuko jalka ennalleen vain fysioterapialla. Liikkuminen keppien ja muljuvan polven kanssa ei ole kovin kivaa. Kämmeniin piirtyy rakkojen alut hetkessä kävelemisen jälkeen.

Polvi siis suunniteltiin leikattavaksi. Alunperin leikkauksen piti olla ensi kuun puolella, mutta sain aiemmaksi ajan. Eli huomiselle. Minulta kysyttiin haluanko nukutuksen vai spinaalipuudutuksen. Taidan valita spinaalin, sillä nukutuksesta herääminen ei ole niin mukavaa. Muutaman kerran olen sitäkin kokeillut. Saa nähdä millaisissa lääkehuuruissa sitä huomenna on leikkauksen jälkeen.