Kuulumisia

Mua aina inhottaa muiden blogeissa miljoonat pahoittelut postaustauoista. Usein varsinkin kesällä ihmiset on lomalla ja muutenkin koneella ollaan vähemmän. Tällöin myös sometaukoa tulee. Kuten näköjään minullekin. Vaikka yritän itse lukea blogeja, en kuitenkaan muista itse aina kirjoittaa. Nyt kun taas pitkästä aikaa avasin luonnokset, aloin miettimään mistä tällä kertaa haluan kirjoittaa. Harvemmin sitä kerron mitään hömppää, vaan yleensä asiat liittyy tarkemmin aivovammaan tai elämään aivovamman kanssa. Nyt ehkä voisi olla jotain kuulumisten tapaista vuorossa.

Olen viettänyt paljon aikaa Helsingissä Taika-koirani kanssa. Välillä tietysti on ollut pakko käydä kotona kääntymässä kukkia kastelemassa ja varsinkin nyt, kun kotikuntoutus jatkuu työntekijän loman jälkeen. Muuten olenkin ollut pääkaupungin ihmeitä katselemassa enemmänkin.

Taikalla on täällä osan ajasta seurana kaksi rescue-koiraa, joiden kanssa Taika tulee ihanasti toimeen. On ollut kivaa seurata leikkejä ja toisaalta huomata kuinka erilaisia toiset koirat ovat. Taika ei pahemmin sylissä viihdy, kun taas nämä toiset koirat siitä tykkäävät. Haaveissa minulla onkin toinen koira tai edes kissa ja olen todennut että kyllä varmaan kahden koiran kanssa selviää, kun selviän välillä kolmenkin kanssa! Minua muuten kannattaa seurata Instagramissa, josta löydyn nimimerkillä @nenne.k ⬅️ Sinne tulee lisäiltyä videoita storien puolelle ja näkee asioita, joita en blogiin välttämättä lisää.

Helsingissä on tullut pyorittyä ja nähtyä erilaisia paikkoja. Jossain aiemmassa postauksessa varmaan mainitsin jo Linnanmäen, mutta sen lisäksi on tullut käytyä Hernesaaren rannassa kuuntelemassa Happoradiota, Kauppatorilla uudestaan syömässä kreppejä, käytyä monella eri uimarannalla (okei, ollaan oltu myös Vantaan ja Nurmijärven puolella uimassa) ja tietenkin käveltyä koiran kanssa lähialueilla. Eräänä iltana sain päähäni kävellä varmaan 12 kilometrin lenkin. Silloin tosin ei ollut näin kuumia kelejä. Pyörähdettiin isommalla porukalla Särkänniemessä, katseltiin kun Trumpin lentokone saapui ja on muutenkin nähty ihmisiä.

Helsingissä ollessa on kyllä mennyt rytmit aivan sekaisin. Tosin nukun kyllä paljon vähemmillä lääkkeillä kuin pitkään aikaan, mutta kyllä sen huomaa etten todellakaan jaksa nousta ilman syytä ennen kuin kello lähentelee yhtä tai kahta. On ollut ihanaa nukahtaa, kun ei tarvitse stressata aamulla heräämisestä. Myös syömisestä ovat menneet vähän niin ja näin. Ihan liikaa on tullut syötyä ulkona ja liian vähän kasviksia. Myös varsinkin irttarit ja jäätelö ovat menneet tehokkaasti alas.

Huomasin heti mitä tapahtuu herkkuhimolle kun alkaa liikkua taas. Pari viimeistä päivää ovat menneet ilman pahaa mieltä jäätelöaltaan ohittamisesta. Liikunta ja terveelliset ruokailitoruokailut usein menee käsi kädessä ja huomaan sen pätevän itseenikin. Yksi päivä ajattelin katsella syksylle taas jotain jumppaa, mutta enpäs ole muistanut koko asiaa taaskaan. Ehkä pitäisi muistaa edes katsella tarjontaa. Ainakin parhaat ajankohdat jumpille ovat minulla alkuillasta, joten valinnanvaraa ei liikaa ole. Toisaalta käyn myös pelaamassa jalkapalloa ja salibandyä ja näin kesällä on ollut myös lentopalloa, joka saattaa myös saada jatkoa talvikaudelle. Kovin täydeksi ei kalenteria voi laittaa, mutta onhan se liikunta hyväksi.

Huonoja päiviä tähän kesään on mahtunut, mutta onneksi määrä ei ole suuri. Usein huonot päivät ovat liittyneet joko huonosti nukuttuun yöhön tai sitten on tapahtunut ihan jotain, joka mielialan on vienyt alas. Yllättävän hyvin olen kuitenkin selvinnyt siitä, kun psykoterapia on ollut kesätauolla, eikä ole ollut säännöllistä kontaktia mihinkään hoitotahoon.

Kovin nopeasti tämä kesä on tuntunut menevän. Elokuussa minulla jatkuu harjoittelut, joten loma käy jo vähiin. Onneksi tuli varattua äkkilähtö Kyprokselle, joten pääsee vielä kunnon lomafiilikseen ennen opiskelujen jatkoa.