Herätyskello soi. Tavallista aikaisempi aamu, sillä 8:30 olen sopinut opparia koskevan tapaamisen. Onneksi paikkaan oli lyhyt matka, joten matkaan kului ehkä viitisen minuuttia kävellen. Tapaaminen kesti vain puolisen tuntia ja sain onneksi haluamani tiedot haastattelusta. Kyseessä oli siis vastaava kuraattori, jonka ajatuksia halusin kuulla. Nuorten masennuksesta keskusteleminen ei ole vain kouluterveydenhoitajan vastuulla, vaan prosessissa on monia eri toimijoita mukana, kuten juurikin kuraattori.
12:01
Olen kaverini oven takana. Olimme sopineet kolmestaan pidettävät vohvelikestit. Kaksi tuntia meni kuin siivillä, koska seura oli niin hyvää. Tietenkin myös vohvelit olivat hyviä ja nyt niihin jäi himo.
13:59
Kävelen sisään ensimmäistä kertaa paikallisen aivovammaryhmän tapaamiseen. Minua ei hirveästi yllättänyt olla ryhmän nuorin, mutta ainakin porukka ymmärsi minua.
15:30
Puhelin soi. Kyseessä on neurologin soittoaika. Puhuimme hänen kanssaan 13 minuuttia puhelimessa muun muassa siitä, kuinka minua pelottaa taistelu vakuutusyhtiön kanssa. Koska minulla on edelleen otsalla pieniä hippuja metallia veitsestä, minun päätäni ei voi magneettikuvata. Magneettikuvausta käytetään todentamaan vammaa, jota nyt minun kohdallani ei voida tehdä. Tässä kohtaa joku erittäin fiksu vakuutusyhtiön työntekijä voi sanoa, ettei minulla ole aivovammaa. Puhelussa puhuimme myös niistä kuuluisista neuropsykologisista tutkimuksista, jotka nyt vihdoin syksyllä minulla ovat. Puhelun jälkeen palasin takaisin vielä ryhmän pariin.
17:00
Viimeinen kevään jumppa alkoi. Muuten kesällä minulla on kyllä kolme kertaa viikossa mahdollisuus jalkapalloon ja lentikseen, mutta vähän houkuttaisi joku jumppa ottaa oheen. En vain ole päättänyt vielä mitä tahtoisin. Päätöksentekokyky onkin vähän mitä on.
18:08
Kauppaan. Viikonloppua varten piti tehdä kunnon isot ostokset. sillä aioin leipoa viikonlopuksi. Kaiken kaikkiaan muistin kahta ainesosaa lukuunottamatta kaiken olemattomalla kauppalistalla. Samalla toki tarvittiin muutakin ruokaa kuin vain leipomiseen. Välillä kaupassa käyminen on yhtä unohtelua ja edestakaisin menoa, joten nyt kauppareissu sujui yllättävän hyvin.
18:39
Kaupasta suoraan koiran kanssa ulos. Taisinpa kävellessä soittaa kaverille, jos ihan oikein muistan. Näin jälkikäteen ei aina ole ihan varma mitä on tehnyt ja milloin. Mutta leikitään nyt ainakin, että soitin.
21:36
Suihkuun jumpan jäljiltä. Olisi pitänyt hiuksetkin pestä, mutta sitä en jaksanut enää siihen aikaan aloittaa. Seuraavana päivänä aamusta oli kuitenkin uuden psykiatrin tapaaminen, joten pestyt hiukset olisivat olleet ehkä parempi ensivaikutelman luonnissa.
22:00 -->
Nukkumista tai ainakin sen yrittämistä. Oli kyllä helpompi nukkua kun oli hieman viileämpää, mutta jotenkin huonosti on tullut nukuttua jo pidempi aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti